maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluruusu

kukkii mullakin, varmasti joka jouluna.
Vuosia sitten rakas siskoni varmisti sen
tuomalla minulle ja vieläpä kaksin
kappalein. Kiitos hänelle, nämä
ilahduttavat vuodesta toiseen.
Naamakirjassa kaverit ovat
julkaisseet kuvia omista, ulkona
kukkivista jouluruusuista. Kukkivat
kun on ollut niin leutoja säitä.



Paljon olisi tehtävää näin vuoden loppuessa ja uuden alkaessa, mutta enpä viitsi, olen vaan ja feelistelen.
Joskus pitää tehdä näin. Pitää antaa itselle aikaa ja lepoa. Elimistön ja mielen rauhoittamista. Yritän päästä irti itseni syyllistymisestä...kun en oo tehnyt kaikkea mitä pitäisi. Kysyn itseltäni....onko pakko?
Kun oikein miettii niin vastaus on aina...ei oo.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Hissuksii

viettelen vuoden viimeitä pyhäpäivää.
Pelaan pasianssia ja tutkailen ajan kulumista.
Vatsassa jouluruokien painostusta. Pitäähän
niitä syödä pois pilaantumasta sillä ruuoan
roskiinheittäminen on mulle rikollista
toimintaa enkä haluaisi siihen ryhtyä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Märkää ja pimeetä

Onneksi kotona riittää valoja kun joulua ei vielä
korjata pois. Hiljaiseloa.....Miehen mukana Raumalla
Mysteerissä pelastamassa puolikuolleet kukat.
Ei ollut aikoihin käyty kastelemassa. Nyt ne ovat
Santtiolla. Saa nähdä vieläkö virkoovat.
TV-antenni vaurioitunut myrskytuulissa kun mikään
kanava ei näy. Nyt on niin hiljaista...kellon raksutusta ja
läppärin hyrinää kuin aika olisi pysähtynyt.

perjantai 27. joulukuuta 2013

SE ON OHI.....






Joulu.....ihanainen
En ole jouluihminen....

Niin paljon tunteita hyviä ja huonoja.
Niin paljon täytyy sitä ja tätä.
Vuosikymmenien saatossa päälle
kasautuneita perinteitä.
Ei perinteissä mitään vikaa ole sinänsä
vaan mun asenteessa joka ei hyväksy
pakkojuttuja. Siitä ahdistun kun en pääse
niistä eroon, mutta taas kerran
SE ON OHI ja selvisin hengissä. Viime yön
valvoin kun ideoita alkoi pursuilla mieleen.
Eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös
töihin. Vasta viideltä aamulla nukahdin kolmeksi
tunniksi......






maanantai 23. joulukuuta 2013

AatonAatto

Ei mittä halu tehd.
kaupunkis tartte käyd
ja samal vied tavara kierrätykse.
Kööki pöyt o jo raivat.
Juhlapöytä viel odotta tyhjentämist.
Se o täyn mun teoksi ja kaikke
muut tarppellist joit sit joulu jälkke
etitä kissoje ja koirie kans.
aik pali ole silt sanu aikaseks

perjantai 20. joulukuuta 2013

Silence

Vehmaan kirjastossa viime kesänä
näyttelyssäni "Päivien kimallus"
Nyt vasta huomasin miten hyvin
teos sopii kirjastoteemaan. Kirjastossahan
pitää olla hiljaa. Näin joulun alle se sopii
kun hiljennymme joulun sanomaa
kuuntelemaan. Itsestäni on tullut melko
herkkä melulle ja valolle. Pimeässä ajo
on tuskaa ja sade lisää sitä.
Markettien melu on liikaa, siitä tulee
huono pyörryttävä olo.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tuulentupa

kiviä ja rautalankaa.
Ilmat on nykyään aika tuulisia.
Yht´äkkiä rajuja puuskia.
Puita kaatuu ja tuntuu et
nurkista pyrkii sisään.
Aika pelottavaa.
Työstän vielä tätä teosta
vaikka onkin vieraillut jo
monessa näyttelyssä.
Linjat kuntoon, kenties
lisään kiviä.
Jotta pysyisi pystyssä näissä tuulissa.
Elämäni on kuin tuulentupa.
Tällä hetkellä tyyntä.....myrskyn edellä?

tiistai 17. joulukuuta 2013

oioioioioioioio

silla siin sit käv et mu polv sanos
sopimukse irt eilisel kauppareissul.
Sanos et ny riitt, mä en enä sua
kan ja rupes tosi hanklaks. en
meinan pääst autost ulos enk
kotrapsi ylös. Ihank se olis
täyttynt vedest, ei halunt taippu...
Toinki polv aristele mut ei ni
pahast. Illa istusi sit tietkone
kans jutlemas.
Laita magnesiumsuihket polvi ja sääri ja yritä saad unepääst kii. Siin mä onnistusi melk heikost. Kaiklaissi ajatuksi pyör pääs. Jos ei tämmöst olis tapahtun enneki olisi ollu melkoste hermostunt. Mä tiedä et tää mene ohi aikanas.
Tänä aamust kaffe jälkke katosi netist onk pojilt tul mittä viesti. Viest ol. Vastasi siihe ja kävi nettipankis siirtmäs jouluraha. Soiti sit kaveril ja pahoitteli ette pääs fiirama häne syntympäivä ko täl polvel ei kiivet kerrostalo kolmantte kerrokse. Puheltti mukavi puol tuntti. Tämä jälkke
ajatteli syöd yksinkertasest, vet katlaha ja sin kuoritui potui sipula ja jäissi kalapaloi pakkasest. Kala oliva varma Norjast ja kierrätet Kiina kaut Suomehe syötväks. Nosti reikkauhal kaik sattuma katlast lautsel ja lisäsi suola ja voimarini. Nälk läht. Jälkruuaks kup kaffet ja viis pipari. Katla jäi levyl vesines. Vede haihtusiva ja kattil o ny entne. Ilt sujus tv-tuolis, mut ko siit heräsi sain tiku jalkpohja. Mies ol jo nukmas enk sa tikku pois pak men se kans nukma.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Siivoussairaus

Tulee siivotessa.
Tuntuu koko kehossa.
Kolottaa joka paikassa.
Ei anna nukkua.
Pakottaa lepoon.
Vaikkei sitä anna
Tulee jo päivän urakan jälkeen.
Sitä ei voi estää.
Sitä ei voi ennakoida.
On sietämätön.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ahkera raivaaja

joulua rakentaa
hyvän mielen siitä saa
kun oikein ahertaa.
Tavarat paikoilleen
hän asettaa ja pölyt
pyyhkii, lasit kiillottaa.
Kynttilän sytyttää ja taas
ikikuusi valot saa...

lauantai 14. joulukuuta 2013

Pirteä pyykkäri

ruusun ansaitsee
jo neljäs koneellinen
menossa on
ja jonossa viides odottaa.
Viel senkin jälkeen
lisää löytyy....
pyykkipusseja noita.

torstai 12. joulukuuta 2013

Salaisuuksia

ilmassa ennen joulua.
Pipareita ja leikkimieltä.
Muistoja rakkaita.
Tuoksuja, lämpöä ja
onnellisuutta.
Rukouksia, kiitoksia.
Toivomuksia,

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Keskiviikko

Harmaa ja sumuinen. Odotetaan
nuohoojaa aamu yhdeksältä.
Muokkaan sohvan vietereitä teoksiksi.
Yhden aikaan soitan nuohoojalle.
Kannattaako jatkaa odotusta......vai
onko sairaus iskenyt. Voi voi tää
jolle soitin olikin pomo joka lupasi ottaa
asioista selvää. Taisi olla pikkujoulujuomat
syynä poissaoloon. Yritetään toisen
nuohoojan kanssa uudestaan ensi
perjantaina.
Laitoin keittiön lamppuun joulukoristeita.
Lämmitän eilistä kaalisoppaa, mistä
sappi ei tykännyt...onneksi on hyvät lääkkeet.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Enkeleitä

lisää. lasipullo, rautalankaa, decoupe lakkaa, pahvia,
sulkia ja akryylimaalia. Näistä niitä syntyy.
Tänään tiistaina kuuden asteen pakkasessa
valkeni aamu. Herätty lankapuhelimen
pirinään. Jatkan kirjoitusta kunhan kahvit
on juotu ja lehdet luettu.

Päivä jatkuu keittiön raivauksella. Lähti ihan
yllättäen käyntiin. En muistanutkaan että
meidän keittiö on noinkin suuri. Kaikkea
tarpeellista on tullut heitettyä pois. Onneksi muisti
on niin huono etten huomenna niitä enää muista.
Saattaapi olla että joulu meillekin tulee....
Kaalisoppa kiehuu kattilassa, siitä tykkään kovasti-
Pakkasta ei enää ole, plussan puolella taas.
Mukavaa kun ei tarvii lähtee minnekkään....
Koskaan en selviä siivouksesta ettei uudet ideat ryöppyäisi
päänuppiin ja osittain niitä sitten pitää päästä toteuttamaan.
Vanhoja sohvanjousia löytyi yhdestä pussukasta, näitä
uudelleen muotoilin. Hyvää materiaalia ovat ja vahvoja.
Kesäksi sitten Mysteeri putiikissani niitä saa katsella.

Kaalisopan ja kuuman glögin jälkeen sitä kummasti veti
parin tunnin päikkärit tv-tuolissa.
Villasukan neulontaa....Tv:n katselua....
Puoliltaöin nukkumaan......

maanantai 9. joulukuuta 2013

Saaristolainen Mysteerissä

Hiljaiseloa ennen joulua.
Vain kellon raksutus ja läppärin hyrinä.
Kuvan Saaristolainen viestii tulevasta
kesästä, mutta on nyt talviteloilla
Mysteerissä Raumalla.
En avaa Mysteeriä tänä jouluna.
Lepäilen vaan ja teen vain välttämättömimmän.
Mieli tekisi tehdä vaikka mitä, ideoita tulvii....
olotila ei vaan salli sitä. Odottelen että kipeys
menee ohi.....niinkuin aina. Sitten pari päivää
hurjaa tekemistä....sen jälkeen taas kipeilyä yks
tai kaks viikkoo. Näin se menee päivä
kerrallaan. Kaikkeen ihminen tottuu......vai
tottuuko?

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pajuenkeli

kotimaista pajua. Korkeus n. 70cm.
Kasvanut ja syntynyt Pyhärannan
Santtiolla. Kestää tuiskut ja tuulet.
Vinkkinä kaikille innostuville, enkeli
aloitetaan päästä, tekemällä kranssi
pajun latvaosista ja jättämällä tyviosat
loimiksi vartaloa varten. Enkelin koko
määräytyy loimien pituudesta. Siipien
loimet pujotellaan valmiiksi punottuun
vartaloon.

Jos teet enkelin tuoreesta pajusta,
auttaa jos annat kerätyn pajun nihistyä
pari päivää. Itse en jaksa odottaa vaan
työstän pajun heti.

Koristeluun voit käyttää kaikkea mahdollista
mitä ikinä ympäristöstä löydät.

lauantai 7. joulukuuta 2013

6.12 Suomi 96v

Sitä juhlimassa Lempäälässä.
Nyt 7.12 klo puoli neljä yöllä
kotiutuneena Santtiolla.
Menen nukkumaan, kerron lisää herättyäni.
HUOMENTA
tuli nukuttua yli puolenpäivän....
Eilen oli mukavaa, vaikka hirvee
liikenteessäolojännitys jäyti juhlasta
nauttimistani. Oli luvattu lumimyräkkää
ja kovaa tuulta. Jännitys tuntui vatsan-
pohjassa. Menomatka vesisateessa.
Hyvin selvittiin Googlen ohjeiden avulla.
Eikun juhlimaan niin Suomea kuin isännän
synttäreitä ja hänen eläkkeelle lähtemistään.
Juhlaa myös sisarusten " Kaikki koolla " tapaaminen.
Kiitos isäntäperheelle suurenmoisista juhlista teitte
päivästä ikimuistoisen. Ruoka oli hyvää ja juomat erinomaisia. Lapsenlapsien iloista touhuilua oli mukava seurata. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja puolenyön aikoihin kotimatkalle Tampereen kautta Raumalle ja Santtiolle nyt pienoisessa lumisateessa. Tampereella poliisiautoja risteykset täynnä, parhaimmillaan kolmen ryhmissä. Me ja yksi toinen siviiliauto valoissa odottamassa muuten hiljaista. Tuli pelonsekainen levoton olo.
Mellakoista kuulimme jo uutisista. Komeita lumisia maisemia, graafisia puita tummaa taivasta vasten.
Rekka ilmestyi peräämme vähän ennen Sarkolanahteen suuria mäkiä. Ymmärrän kyllä kuskin vauhdikasta ajoa ja ylinopeutta ja sitä että oletettavasti kiroili  meidän edessäajoa. Hänen oli päästävä mäet ylös ja lumisessa kelissä se onnistuu vauhdilla. Alta oli pois päästävä. Rekka sai tilaa..... meillä edessä suuri tumma omituisen näköinen kulkuneuvo joka osoittautui armeijan Pasiksi. Rekan ja Pasin välissä ajo ei tuntunut hyvältä. Pasista ohi.....rekka myös. Ennen Huittisia rekan valot hävisivät taustapeilistä ja saatiin taas nauttia kauniista maisemista. Euran jälkeen mies ilmoittaa...se on siellä taas.
Muistui mieleen näkemäni kauhuleffa ahdistelijarekasta. Tunnelma aika vahva. Helpottunut jälleen kotona. Miehen kanssa pullo kuoharia ja unten maille.

Kuvia ei tullut otettua, kamera kun unohtui keittiön pöydälle ja kosketusnäyttöpuhelin reakoi jännitykseeni ....... sulkeutumalla. Kesäiseen lippukuvaan on tyytyminen.....oioi.

Yksin kotona....mies Raumalla autonpesussa (suolat pois) .... sieltä mökille uimaan....hrrrr.

Mietin mitä tapahtui itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä. Irtisanouduin töistä.....jätin eläkehakemuksen.
Elämä on yllätyksiä täynnä. Siskolle tiedoksi... olen hengissä...etsin puhelimen laturia....sitten soittelen.



tiistai 3. joulukuuta 2013

Joululoma

sen ensimmäinen päivä.
Aamukahvilla luin Länsi-Suomi
lehdestä Jami Jokisen jutun
Metsätestamentti. Upeasti
kirjoitettu ja kuvitettu.
Metsä on ihana paikka,
kunhan saa rauhassa kasvaa
ilman ihmisen siihen puuttumista.
Sammalia rakastan yli kaiken.
Viereinen kuva ei kylläkään ole
Suomesta vaan Skotlannista.


Tänään on laskujenmaksupäivä-
Ei niin kivaa hommaa kuin metsässäkävely. Pakko hoitaa pois. Toivotaan että netti tänään toimii. Jees hyvin toimii ja nyt voin auvoisin mielin tehdä mitä ikinä mielin. Ei vaiskaan....pyykit koneeseen ja miehellä tulossa mulle nettihommia kuvankäsittelyohjelmalla. Raumalla olisi hyvän ystävän näyttelyn avajaiset. Täytyy toivoa että kuvankäsittelyt saa kunnialla läpi.....vanhalla koneella pitää tehdä...siellä hyvä ohjelma sitä varten.



Eilen oli vuoden viimeinen opetus-
päivä. Oppilaat kiittivät kuluvasta
kaudesta ja toivottivat Hyvää Joulua.
Antoivat eväitä joulunviettoon.
Ihanan kestävän kehityksen
kynttilänjalan kauniissa paketissa.
Ruusuista juomaa hienon runon
kera. Voi kiitos teille kaikille...
olette ihania. Runo myös esitettiin
kauniisti. Se löytyy tuosta alta.
Valitettavasti kännykkäkuva ei ole
kovin terävä, mutta toivottavasti
saatte selvää.












sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Äiti ja lapsi

Ensimmäinen adventtisunnuntai.
Rauhallinen joulunaika alkakoon.
Paluu Raumalta Santtiolle. Kovaa tuulta ja
sadetta. Plussan puolella pari astetta. Silti
tuntuu kylmältä. Sain viikonloppuna
pitkävartiset harmaat sukat neulottua.
Melkoinen saavutus senverran harvoin
sukkia oon tehnyt.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Haikein mielin

kohti uusia vesiä matkalla
kohti joulukuun taika-aikoja.

Tänään ylimääräinen posliinimaalaus-
päivä. Läpi sateen ja tuulen raivaan
tieni paikalle, onnellisena että olen
kerrankin aktiivinen. Piiriä ei sitten
ollutkaan.....olisi pitänyt varmistaa
soittamalla muta pöhkö mikä pöhkö.

Suunnitelmat muuttuivat ja meninkin
siskon kanssa äitiä tervehtimään
hoitokotiin. Siitä äiti ilostui.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kotini ympärillä

villieläimiä vartioimassa.
Rauhallinen hyvin nukuttu yö.
Silmän vilkkuvalo ja tummat ötökät jatkavat
tanssiaan aamulla . Tummat ötökät ovat olleet
näkökentässä jo kauemmin. Ovat jo
niin tuttuja etten niitä pahemmin noteeraa.
Odotettavasti eilinen väripaakunhieronta
tuntuu kipuna käsivarressa. Normaalit jalkasäryt.
Olen hengissä
Aamukahvit juotu ja lehdet luettu.
Nettipäivitykset .... jotta kirjoittaminen
ei unohtuisi. Taidot häviävät jos niitä ei käytä.
Iltamaalarit odottaa klo 17.30. Viimeinen
kokoontuminen tämän vuoden puolella.
Illaksi siskon luo .....

torstai 28. marraskuuta 2013

Vilkkusilmä

on edelleen päällä. Kunhan  valkenee pitää mennä
vaikka optikkoliikkeeseen kyselemään mitä pitää tehdä.
Pienoista masentumista havaittavissa. Viivyttelen lähtemistä.
Kaikki on hankalaa...autoonmeno.....tavaroiden etsiminen...
Autoon ei tunnu mahtuvan ja tavarat hukassa. Näin käy
aina kun hermostun. Purjehdin niinsanotusti pimeillä vesillä.
Melkoinen tuuli käy silmään kävellessäni kohti optikkoliikettä.
Keskustelua optikon kanssa. Paljon tietoa jotka siskoni jo
eilen googletti tietoisuuteeni.....selvästi huolestuneena olotilastani.
Siskohan se "pakotti" optikolle menemään.
Saan  kehotuksen  silmälääkärille. Ensin terveyskeskukseen Pyhärantaan ja sieltä lähete joko Uuteenkaupunkiin tai Turkuun. Juuri tätä inhoan, kulkemista paikasta toiseen huonoissa keliolosuhteissa.
Kotona Santtiolla. Nettijutut saa jäädä ja tv-n katselu.
Kuitenkin jostain kumman syystä levitän posliinimaalaus-
tarvikkeet keittiön pöydälle....alan maalata. Maalatessa
unohtuu silmän vilkkuvalo. Iltakymmeneltä maalaus alkoi väsyttää ja jatkoin hieromalla väripaakkuja valmiiksi tulevaa käyttöä varten. Tunti hurahti nopeasti. Paakunteko oli yllättävän vaikeaa. Aina jäi liian veteläksi. Lopuksi alkoi sekin onnistua. Tarvitaan vain sitkeää yrittämistä. Olisin jatkanut tätä vielä toisenkin tunnin mutta sekoitukseen tarvittava öljy loppui ja sen myötä myös paakunteko. Niin se paakku on se kun posliinivärijauhetta hierotaan palettiveitsellä sekaisin paksuksi tahnaksi joka sitten säilötään pieniin rasioihin joista sitä sitten tarvittaessa otetaan ja ohennetaan maalaukseen soveltuvaksi.
Pari buranaa jalkojensärkyyn ja nukkumaan....

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hienohelma

pajua ja rautalankaa. Juhlallinen
hattu päässä kaikkine koristuksineen.

Yllätys heti aamulla kun päivityksen jälkeen
mun läppäri on merkinnyt työnantajalta
tulleet tiedostot vaarallisiksi. Nyt täytyy
täyttää viralliset tiedotteet käsin kirjoittamalla.
Onneksi posliinimaalauksen ja rautalangan
välissä on pari tuntia aikaa tehdä tämä.
Myöskään Rauman Taiteilijaseuran tiedotteet
ovat vaarallisia. No nää saadaan melkoisen
näpyttelyn kautta purettua. Samalla virussuojaus
sanoutuu irti sopimuksestaan. Paperihommiin sitten vaan.

Posliinipiirissä näkö heikkeni yllättäen niin että sen
todella huomasi. Vein kuitenkin kaksi uutta mukia
polttoon. Yllätys yllätys .... värillisiä maisemamukeja.
Saapa sitten nähdä mitä niistä tulee.

Rautalankapiirin jälkeen ilta yhdeksän aikaan kun istuin
autossani pimeällä parkkipaikalla alkoi silmäkulmassa vilkkua. Ajattelin että joku liikenteestä johtuva ilmiö. Pistin silmät kiinni ja vilkkuminen jatkui. Taas uusi kokemus. Silmä tuntuu rasittuneelta ja jähmeältä. Ajelen siskon luo pelonsekaisin tuntein.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Nousu

ylöspäin. Ei mitään muistikuvaa
missä tämä teos on nykyää ei edes
tietoa olenko kenties myynyt sen.
Kauheeta kun muisti katoaa pikkuhiljaa
iän myötä. Vielä kun tulee niin väsyneeksi
ettei jaksa vanhoja arkistojakaan tutkia.

Pakkasta neljä astetta, se tietää autonskrapausta.
Tiistaimaalareiden viimeinen kokoontumispäivä.
Upee auringonpaiste. Maalarien lähdettyä,
siivoan, sammutan valot ja istun hiljaa luokassa
vielä tunnin, vain nauttien hiljaisuudesta ja
miljööstä. Ikkunasta näkymä kirkon
jyhkeisiin kiviseiniin. Aika pysähtyi.

Kotiinpaluun loistelias taivasnäkymä kruunasi päivän.



maanantai 25. marraskuuta 2013

Opiston viimeinen

työviikko tänä vuonna pyörähti
käyntiin. Nopeasti aika kuluu
mukavien ihmisten parissa.
Maanantain ryhmä kokoontuu
kyllä vielä ensi viikolla kun yksi
kerta jouduttiin perumaan opiston
remontin takia.

Hieno aurinkoinen päivä. Paljon saatiin
aikaseksi. Uutta terveystietoakin sain.
Kun saunan jälkeen on polvet kipeinä
seuraavana päivänä, siis vielä kipeenpänä
kuin muulloin. Auttaa kun kastelee
pyyhkeen kylmällä vedellä ja vääntää
enimmät vedet pois. Laittaa pyyhkeen sitten
polvien päälle löylyssä. Kuulemma autaa
Tätä on ehdottomasti kokeiltavaseuraavalla
saunakerralla.



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sydämellistä sunnuntaita

pimeydessä kynttilänvalon liekki
lepattaa. Kaunis valo joka jättää
kaiken turhan valaisemisen näköpiirisi
ulkopuolelle. Silmät ja mieli lepää.

Tänään se päivä kun mun täytyy
roudata sisään kaikki ne neljä
kirpputorilta ostamaani muovista
altakasteluruukkua, mikäli aion
säilyttää ne ehjinä ensi kesäksi.
Painavat ihan hirveesti. Eilen
valuttelin niihin kertynyttä vettä
ulos.


Jees !!! purkit onnellisesti sisällä....kupillinen kahvia sen kunniaksi....ensimmäinen kupillinen kaatui jalalleni. Onneksi ei ollut liian kuumaa. Nyt vielä pitää keksiä purkeille sijoituspaikka. Taidettakin on tullut tehtyä. En saanut taulua ihan valmiiksi mutta monenmoista ehdin kokeilla. Reliefipintaa muotoilupastalla.
Mielenkiintoista. Ulkona meni jo pakkasen puolelle jotta viimehetkillä sain altakasteluruukut sisään.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lauantaita

vaikkei näin harmaissa tunnelmissa.
Aurinkoista oli koko päivän. Siskon
luona aamukahvilla ja sieltä äitiä
tapaamaan hoitokotiin. Siellä sukan
kudontaa ja suklaansyöntiä. Juuri ennen
pimeän tuloa autoon ja kohti Santtiota.
Tie paikoittain liukas ja kaikki ajoivat
todella hiljaa. Perille pääsin ongelmitta.
Sitten lauantaiehtoota viettelemään.



perjantai 22. marraskuuta 2013

Torstaista perjantaihin

Niinhän siinä sitten kävi että hyvin oli ajoitettu renkaiden vaihto sillä torstaiaamulla herätessäni Raumalla maa oli jo valkoinen ja auto kuin lumiukko. Sai taas harjoitella talviajoa Pyhärannan tiellä. Kaikkein pahimpia ovat ne lumipolanteet joita muodostuu auraamattomille teille. Kapealle tielle muodostuu kolme uraa ja kun vastaantulijoita ilmaantuu näköpiiriin alkaa pulssi kohota kun tietää että polanteen yli on ajettava. Se taas saattaa aiheuttaa auton heittelemistä. No selvisin kunnialla ja vain yksi auto oli kohdannut ojanpohjan Unajassa. Kaikkeen kuitenkin tottuu melko pian mutta eka kerta on vaikein.

Kotona vietellyt luppoaikaa eli en ole tehnyt mitään. Vasta nyt kun ollaan jo perjantain puolella pääsin
tänne nettiinkin kirjoittelemaan. Säätiedotus lupaa tänne vesisadetta. Taidan jatkaa kirjoittelua aamulla, nyt painun nukkumaan

Musta perjantaiaamu. Ulkona kolme astetta plussa puolella. Sivujen päivittelyä netissä, virallisia ja
vähemmän virallisia.
Kuvan syysasuisen kultapiiskun

tunnelma myös minussa. Harmaa
ja painostava kenties odottava.
Kukkaan puhkeava sitten joskus.

Keittiössä järjestelyä...tiskausta.
Kaksi roskasäkkiä jo täynnä
poislähtevää tavaraa.
Jotain syötävää pitäis keksiä
ennenkuin lähden Raumalle
Iltamaalareita ohjaamaan.
VOI KURJUUS kun pakkasesta
etsin sitä syötävää putosi yksittäin
pienillä saksilla keräämäni tyrninmarjapurkki
lattialle levittäen kaikki pienet auringot jalkojeni juureen. Sinne meni talven c-vitamiinit. Tervetuloa flunssat ja räkätaudit. Onks aina pakko syödä et jaksaa???  Ensi yöksi siskon luo....ihanaa.



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Posliinia ja rautalankaa

aurinkoisessa keskiviikossa.
Lämpöasteita vielä mutta jännityksellä
odotan ehtiikö mies vaihtaa autoon
ihkauudet nastarenkaat. Pakkaset
tulee aina yllättäen. Onneksi on
yöpaikkoja minne voi jäädä eikä
tartte kesärenkailla luistella 25km
pientä mutkaista tietä.
Nyt täytyy kyl alkaa valmistautuu
sinne posliinimaalaukseen kello kun
on jo yli yksitoista.....

Ja juuri kun olin lähdössä mies tuli
ja ilmoitti et nyt on nastarenkaat
vaihdettu...............

tiistai 19. marraskuuta 2013

Tiistaisade



auton tuulilasin läpi kuvattuna.
Hyvillä mielin opistolle töihin.
Mukavaa rentoa maalausta.
Paljon porukkaa poissa liekö
sade syynä vai flunssa.
Takaisintullessa kirkon aitaa
joku käynyt purkamassa. Veti
olon haikeaksi. Paljon on ollut
häiriötä kirkonkulmilla. Liekö
turhautuneiden nuorten tekosia
vai onko kyse oikeasta remontista.

Ihan olin olettanut että tänään olisin jatkanut maalaamista
mutta en taida jaksaakaan. Taidan keskittyä huomiseen
posliinimaalaukseen ja illan rautalankakurssin vetämiseen.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Tehokas maanantai

Hyvin alkoi tämä viikko
päivämaalareiden kanssa vanhalla
opistolla. Kakkua ja torttua tarjolla
kahvin kera tauolla. Tosi innokasta
porukkaa paikalla. Uusia tekniikoita
kokeiltiin. Santtiolle päästyäni sain
yllättäin aivan uuden taulunpohjan
kohokuviot melkein valmiiksi kunnes
väsyminen tuli ja pitää jatkaa huomenna.
Innolla odotan että pääsen maalia
levittämään kuvioiden päälle. OIOI
mahdollisuuksia on useita, minkähän
tulen valitsemaan.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ruohonjuuritasolla

ollaan. Se on se vahva vahvuuden taso.
Sieltä aina ponnistetaan yhä uudelleen ja
uudelleen. Ei meitä lannisteta vaikka kuinka
käveltäisiin yli. Joka vuosi noustaan uudelleen
ja uudelleen aina loistavimmin kukkasin.
Juuret maassa tiukasti. Suomalaisella sisulla
jonka määrää raha ei ratkaise.
MurMurMur Ihanaa sunnuntaita elellään
kaikkien kipujen kanssa. Ollaan kuin leijoja
jotka nousevat vastatuuleen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pohdintoja


paikallislehdessä olleeseen sitaattiin "Voisiko joku poliitikko sanoa, että eläkeiän nostamisella pyritään ainoastaan siihen, että työttömyyskorvaus tulee valtiolle halvemmaksi kuin eläke."

kaikkihan pyörii rahan ympärilllä ja määräämänä. Ennen firmoillla saattoi olla montakin tappiollista vuotta takana mutta silti puurrettiin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen niin johtajat kuin työntekijätkin. Kun huonoista vuosista selvittiin ilo oli moninkertainen. Oli kunnia-asia olla siinä firmassa töissä. Johtajilla
oli huoli työntekijöistä ja myös heidän perheistään. Sellainen sitoutuminen taitaa olla melko harvinaista nykyaikana kun ihmiset ovat pelkkiä numeroituja " orjia " firmojen palkkalistoilla. Onneksi poikkeuksiakin vielä löytyy. Oma työnantajani kuuluu näihin positiivisiin poikkeuksiin <3

Omakohtaisena kokemuksena voisin kertoa verottajalta tulleesta kirjeestä / ilmoituksesta etten ole enää mikään ammattitaiteilija koska on tullut kolme tappiollista vuotta ja että Y-tunnukseni on poistettu.
Lisänä oli monisivuinen selostus ammattitaiteilijan ja harrastelijataiteilijan eroista. Voitaisiinko ajatella että esim. koulutettu lääkäri jos on työtön tai ei tienaa tarpeeksi, olisikin harrastelijalääkäri???

Valmistuin taiteilijaksi vuonna 1970 ja siitä lähtien elänyt taiteilijana. Kun tuo ilmoitus katkaisi taiteilun
moneksi vuodeksi. Vain rahako ratkaisee mitä olet?????

Nyt olen jo päässyt tuosta yli. Itse tiedän mitä olen ja nautin siitä. Onneksi olen jo eläkeiässä ja voin kohta alkaa nauttia taiteenteosta todellisesti ilman ollako vai eikö olla pohdintoja.

Jokainen olkoon oman itsensä herra juuri sellaisena kuin on...vaikka muut muuta väittäisivät.








perjantai 15. marraskuuta 2013

Kavereita

tapaamassa viime keskiviikkona.
Kaarinaan muuttaneita oppilaita
vierailulla Raumalla. Tavattiin
Kontion kahvilassa. Mukava
jutustella heidän kanssaan. Tuli
kovin nostalginen olo.
Myöhemmin törmäsin marketin
kassalla vielä yhteen vanhaan tuttuun.
Olinkin ehtinyt ihmetellä mitä hänelle
kuuluu kun ei olla nähty pitkiin aikoihin.
Valitettavasti minulla oli kiire vetämään
rautalankakurssia ja sinne oli jo kiire.

Tänään aamukahvilla paikallislehdestä
lukemani sitaatti antoi ajattelemisen aihetta.
"Suomella on nyt hallitus, joka ajaa palveluja alas.
Samalla se rahoittaa maita, jotka eivät ole
keränneet veroja, ja ovat sallineet systemaattisen
ketkuilun kiertää verotusta. Ei taida meiltä enää löytyä
iloisia veronmaksajia, koska palveluja viedään ja veroja ja maksuja korotetaan jatkuvalla syötöllä. Hallitus ajaa kansan moraalia alas, kun oikeudenmukaisesta kohtelusta tehdään pilkkaa. Katastrofi ja konkurssi on seurauksena tästä menosta."

Isäni sanoi minulle "Pitää purkaa että voi taas rakentaa" Niinpä niin purkuvaihe meillä Suomessa menossa varmaankin. Kohta meillä asiat niin huonosti ettei voida mennä kuin parempaa kohti. Poliitikot voivat taas prassailla vanhoilla hyviksi todetuilla vaalilupauksilla. Sama meno jatkuu. Purjehditaan aallon harjalta toiselle ja välillä kohdataan se seitsemäs aalto.



torstai 14. marraskuuta 2013

Lepoa

ja rauhaa. Huonosti nukutun yön jälkeen nukuin
koko aamupäivän siskon luona Raumalla.
Kahden aikoihin pääsin vihdoinkin autoon ja
kohti kotia. Jalkoja särkee ja mahassa kummaa
kipua. Väsyttää, väsyttää joten nyt ollaan vaan
ja odotellaan mitä tästä kehittyy.
Lepoa
Lepoa
Lepoa
Hiukan parempi olo.
klo 20.00 saunaan ja samalla pyykkikone päälle.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Pyörivä purnukka

ilmestynyt mun webbialbumiin
jostain kummasta. Itse en oo tätä
tehnyt. Tuon purnukan kylläkin ja
kuvannut sen joka puolelta.
Outo juttu ... liikkuvaa kuvaa.
Kuvittelen jos jostain yksittäisestä kuvasta
lähtisi kehittymään elokuva....hm.
Aika levoton olo tulee kun tuota
katselee....saisikohan pyörimistä
hidastettua

tiistai 12. marraskuuta 2013

Rinkelblomma

päätti aloittaa uudelleen kukinnan.
Huono kännykkäkuva mutta nuppuja
näkyy useita. Saadaan varmaankin
uusi joulukukka tänä vuonna.
Yhtenä jouluna toin ison kuolleeksi
luulemani syreenin olohuoneeseen.
Kuin ihmeen kaupalla siihen ilmestyi
valkoisia syreeninkukkia. Virallisesti
kesäisin kukat olivat sinisiä.
Lämmintä +7 astetta vieläkin, mutta
taidan nostaa tän kukkijan sisälle
eteiseen. Kiva seurata kukkimista.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Maanantai

aamun pimeydessä, pohjoisen kaamoksessa
heräilen uuteen viikkoon. Päivämaalarit
opistolla...täältä tullaan....

klo 10.30 - 13.45
Opistolla innokkaassa seurassa.
Uusia tekniikoita kokeiltiin, maalattiin
ja nautittiin toistemme seurasta.
Päivä loistavan aurinkoinen.
Kotiinpaluu klo 15.30 sain nauttia
auringon viime säteistä. Kuva
Voiluodolta. Ihanat pilvet,
vielä ihanammat kuin kuvassa.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Enkeli

lensi kirkkoon kesällä 2013.
Kesäkuva mutta sopii näin sunnuntain
kunniaksi.
Sopii myös ISÄNPÄIVÄKSI isälleni
sinne jonnekin.
Hyvää isänpäivää rakkaalle isälleni.




lauantai 9. marraskuuta 2013

Näitä rakentelen

jo kymmenkunta valmiina.
Ajatus kehittyy.

Siskon kanssa Äidin luona Linnanneito-
hoitokodissa. Äiti voi olosuhteisiin nähden
hyvin. Hänestä pidetään siellä hyvää huolta.
Jokaisen kerran jälkeen olo on hyvin haikea.
Varsinkin näinä syyspimeinä aikoina.

Katsellaan timantteja koivun oksilla ja
sateen ihania harmaan vivahteita.

Vain pari kuukautta ja tämä musta aika
on historiaa. Aika kuluu nopeasti.
Nyt sytytämme kynttilän

perjantai 8. marraskuuta 2013

Sydänkortteja

jouluksi. Näitä maalailin. Jokainen
kortti on uniikki.  Ovat vielä vähän
vaiheessa mutta katsotaan mihin
kehittyvät. Tarkoituksella laitoin
värikkäämmän kuvan kun sateen
harmaus ulkona jatkuu ja mielessäkin
ehkä.

torstai 7. marraskuuta 2013

Joulun odotusta

Mysteerin suuntaan. Laittaisiko tänä
vuonna joulunäyttelyn vai ei.
Kuva on viime kesältä ja hiukan kiehtoisi
kehitellä jotain jouluksi. Juuri nyt Mysteeri
on kaaoksessa kun olen siirrellyt kalusteita
uusille paikoille. Koskahan ehtisin sinne
tutkailemaan tilannetta ja feelistelemään.