Haikein mielin

kohti uusia vesiä matkalla
kohti joulukuun taika-aikoja.

Tänään ylimääräinen posliinimaalaus-
päivä. Läpi sateen ja tuulen raivaan
tieni paikalle, onnellisena että olen
kerrankin aktiivinen. Piiriä ei sitten
ollutkaan.....olisi pitänyt varmistaa
soittamalla muta pöhkö mikä pöhkö.

Suunnitelmat muuttuivat ja meninkin
siskon kanssa äitiä tervehtimään
hoitokotiin. Siitä äiti ilostui.

Kotini ympärillä

villieläimiä vartioimassa.
Rauhallinen hyvin nukuttu yö.
Silmän vilkkuvalo ja tummat ötökät jatkavat
tanssiaan aamulla . Tummat ötökät ovat olleet
näkökentässä jo kauemmin. Ovat jo
niin tuttuja etten niitä pahemmin noteeraa.
Odotettavasti eilinen väripaakunhieronta
tuntuu kipuna käsivarressa. Normaalit jalkasäryt.
Olen hengissä
Aamukahvit juotu ja lehdet luettu.
Nettipäivitykset .... jotta kirjoittaminen
ei unohtuisi. Taidot häviävät jos niitä ei käytä.
Iltamaalarit odottaa klo 17.30. Viimeinen
kokoontuminen tämän vuoden puolella.
Illaksi siskon luo .....

Vilkkusilmä

on edelleen päällä. Kunhan  valkenee pitää mennä
vaikka optikkoliikkeeseen kyselemään mitä pitää tehdä.
Pienoista masentumista havaittavissa. Viivyttelen lähtemistä.
Kaikki on hankalaa...autoonmeno.....tavaroiden etsiminen...
Autoon ei tunnu mahtuvan ja tavarat hukassa. Näin käy
aina kun hermostun. Purjehdin niinsanotusti pimeillä vesillä.
Melkoinen tuuli käy silmään kävellessäni kohti optikkoliikettä.
Keskustelua optikon kanssa. Paljon tietoa jotka siskoni jo
eilen googletti tietoisuuteeni.....selvästi huolestuneena olotilastani.
Siskohan se "pakotti" optikolle menemään.
Saan  kehotuksen  silmälääkärille. Ensin terveyskeskukseen Pyhärantaan ja sieltä lähete joko Uuteenkaupunkiin tai Turkuun. Juuri tätä inhoan, kulkemista paikasta toiseen huonoissa keliolosuhteissa.
Kotona Santtiolla. Nettijutut saa jäädä ja tv-n katselu.
Kuitenkin jostain kumman syystä levitän posliinimaalaus-
tarvikkeet keittiön pöydälle....alan maalata. Maalatessa
unohtuu silmän vilkkuvalo. Iltakymmeneltä maalaus alkoi väsyttää ja jatkoin hieromalla väripaakkuja valmiiksi tulevaa käyttöä varten. Tunti hurahti nopeasti. Paakunteko oli yllättävän vaikeaa. Aina jäi liian veteläksi. Lopuksi alkoi sekin onnistua. Tarvitaan vain sitkeää yrittämistä. Olisin jatkanut tätä vielä toisenkin tunnin mutta sekoitukseen tarvittava öljy loppui ja sen myötä myös paakunteko. Niin se paakku on se kun posliinivärijauhetta hierotaan palettiveitsellä sekaisin paksuksi tahnaksi joka sitten säilötään pieniin rasioihin joista sitä sitten tarvittaessa otetaan ja ohennetaan maalaukseen soveltuvaksi.
Pari buranaa jalkojensärkyyn ja nukkumaan....

Hienohelma

pajua ja rautalankaa. Juhlallinen
hattu päässä kaikkine koristuksineen.

Yllätys heti aamulla kun päivityksen jälkeen
mun läppäri on merkinnyt työnantajalta
tulleet tiedostot vaarallisiksi. Nyt täytyy
täyttää viralliset tiedotteet käsin kirjoittamalla.
Onneksi posliinimaalauksen ja rautalangan
välissä on pari tuntia aikaa tehdä tämä.
Myöskään Rauman Taiteilijaseuran tiedotteet
ovat vaarallisia. No nää saadaan melkoisen
näpyttelyn kautta purettua. Samalla virussuojaus
sanoutuu irti sopimuksestaan. Paperihommiin sitten vaan.

Posliinipiirissä näkö heikkeni yllättäen niin että sen
todella huomasi. Vein kuitenkin kaksi uutta mukia
polttoon. Yllätys yllätys .... värillisiä maisemamukeja.
Saapa sitten nähdä mitä niistä tulee.

Rautalankapiirin jälkeen ilta yhdeksän aikaan kun istuin
autossani pimeällä parkkipaikalla alkoi silmäkulmassa vilkkua. Ajattelin että joku liikenteestä johtuva ilmiö. Pistin silmät kiinni ja vilkkuminen jatkui. Taas uusi kokemus. Silmä tuntuu rasittuneelta ja jähmeältä. Ajelen siskon luo pelonsekaisin tuntein.

Nousu

ylöspäin. Ei mitään muistikuvaa
missä tämä teos on nykyää ei edes
tietoa olenko kenties myynyt sen.
Kauheeta kun muisti katoaa pikkuhiljaa
iän myötä. Vielä kun tulee niin väsyneeksi
ettei jaksa vanhoja arkistojakaan tutkia.

Pakkasta neljä astetta, se tietää autonskrapausta.
Tiistaimaalareiden viimeinen kokoontumispäivä.
Upee auringonpaiste. Maalarien lähdettyä,
siivoan, sammutan valot ja istun hiljaa luokassa
vielä tunnin, vain nauttien hiljaisuudesta ja
miljööstä. Ikkunasta näkymä kirkon
jyhkeisiin kiviseiniin. Aika pysähtyi.

Kotiinpaluun loistelias taivasnäkymä kruunasi päivän.

Opiston viimeinen

työviikko tänä vuonna pyörähti
käyntiin. Nopeasti aika kuluu
mukavien ihmisten parissa.
Maanantain ryhmä kokoontuu
kyllä vielä ensi viikolla kun yksi
kerta jouduttiin perumaan opiston
remontin takia.

Hieno aurinkoinen päivä. Paljon saatiin
aikaseksi. Uutta terveystietoakin sain.
Kun saunan jälkeen on polvet kipeinä
seuraavana päivänä, siis vielä kipeenpänä
kuin muulloin. Auttaa kun kastelee
pyyhkeen kylmällä vedellä ja vääntää
enimmät vedet pois. Laittaa pyyhkeen sitten
polvien päälle löylyssä. Kuulemma autaa
Tätä on ehdottomasti kokeiltavaseuraavalla
saunakerralla.

Sydämellistä sunnuntaita

pimeydessä kynttilänvalon liekki
lepattaa. Kaunis valo joka jättää
kaiken turhan valaisemisen näköpiirisi
ulkopuolelle. Silmät ja mieli lepää.

Tänään se päivä kun mun täytyy
roudata sisään kaikki ne neljä
kirpputorilta ostamaani muovista
altakasteluruukkua, mikäli aion
säilyttää ne ehjinä ensi kesäksi.
Painavat ihan hirveesti. Eilen
valuttelin niihin kertynyttä vettä
ulos.


Jees !!! purkit onnellisesti sisällä....kupillinen kahvia sen kunniaksi....ensimmäinen kupillinen kaatui jalalleni. Onneksi ei ollut liian kuumaa. Nyt vielä pitää keksiä purkeille sijoituspaikka. Taidettakin on tullut tehtyä. En saanut taulua ihan valmiiksi mutta monenmoista ehdin kokeilla. Reliefipintaa muotoilupastalla.
Mielenkiintoista. Ulkona meni jo pakkasen puolelle jotta viimehetkillä sain altakasteluruukut sisään.

Lauantaita

vaikkei näin harmaissa tunnelmissa.
Aurinkoista oli koko päivän. Siskon
luona aamukahvilla ja sieltä äitiä
tapaamaan hoitokotiin. Siellä sukan
kudontaa ja suklaansyöntiä. Juuri ennen
pimeän tuloa autoon ja kohti Santtiota.
Tie paikoittain liukas ja kaikki ajoivat
todella hiljaa. Perille pääsin ongelmitta.
Sitten lauantaiehtoota viettelemään.

Torstaista perjantaihin

Niinhän siinä sitten kävi että hyvin oli ajoitettu renkaiden vaihto sillä torstaiaamulla herätessäni Raumalla maa oli jo valkoinen ja auto kuin lumiukko. Sai taas harjoitella talviajoa Pyhärannan tiellä. Kaikkein pahimpia ovat ne lumipolanteet joita muodostuu auraamattomille teille. Kapealle tielle muodostuu kolme uraa ja kun vastaantulijoita ilmaantuu näköpiiriin alkaa pulssi kohota kun tietää että polanteen yli on ajettava. Se taas saattaa aiheuttaa auton heittelemistä. No selvisin kunnialla ja vain yksi auto oli kohdannut ojanpohjan Unajassa. Kaikkeen kuitenkin tottuu melko pian mutta eka kerta on vaikein.

Kotona vietellyt luppoaikaa eli en ole tehnyt mitään. Vasta nyt kun ollaan jo perjantain puolella pääsin
tänne nettiinkin kirjoittelemaan. Säätiedotus lupaa tänne vesisadetta. Taidan jatkaa kirjoittelua aamulla, nyt painun nukkumaan

Musta perjantaiaamu. Ulkona kolme astetta plussa puolella. Sivujen päivittelyä netissä, virallisia ja
vähemmän virallisia.
Kuvan syysasuisen kultapiiskun

tunnelma myös minussa. Harmaa
ja painostava kenties odottava.
Kukkaan puhkeava sitten joskus.

Keittiössä järjestelyä...tiskausta.
Kaksi roskasäkkiä jo täynnä
poislähtevää tavaraa.
Jotain syötävää pitäis keksiä
ennenkuin lähden Raumalle
Iltamaalareita ohjaamaan.
VOI KURJUUS kun pakkasesta
etsin sitä syötävää putosi yksittäin
pienillä saksilla keräämäni tyrninmarjapurkki
lattialle levittäen kaikki pienet auringot jalkojeni juureen. Sinne meni talven c-vitamiinit. Tervetuloa flunssat ja räkätaudit. Onks aina pakko syödä et jaksaa???  Ensi yöksi siskon luo....ihanaa.

Posliinia ja rautalankaa

aurinkoisessa keskiviikossa.
Lämpöasteita vielä mutta jännityksellä
odotan ehtiikö mies vaihtaa autoon
ihkauudet nastarenkaat. Pakkaset
tulee aina yllättäen. Onneksi on
yöpaikkoja minne voi jäädä eikä
tartte kesärenkailla luistella 25km
pientä mutkaista tietä.
Nyt täytyy kyl alkaa valmistautuu
sinne posliinimaalaukseen kello kun
on jo yli yksitoista.....

Ja juuri kun olin lähdössä mies tuli
ja ilmoitti et nyt on nastarenkaat
vaihdettu...............

Tiistaisade

auton tuulilasin läpi kuvattuna.
Hyvillä mielin opistolle töihin.
Mukavaa rentoa maalausta.
Paljon porukkaa poissa liekö
sade syynä vai flunssa.
Takaisintullessa kirkon aitaa
joku käynyt purkamassa. Veti
olon haikeaksi. Paljon on ollut
häiriötä kirkonkulmilla. Liekö
turhautuneiden nuorten tekosia
vai onko kyse oikeasta remontista.

Ihan olin olettanut että tänään olisin jatkanut maalaamista
mutta en taida jaksaakaan. Taidan keskittyä huomiseen
posliinimaalaukseen ja illan rautalankakurssin vetämiseen.

Tehokas maanantai

Hyvin alkoi tämä viikko
päivämaalareiden kanssa vanhalla
opistolla. Kakkua ja torttua tarjolla
kahvin kera tauolla. Tosi innokasta
porukkaa paikalla. Uusia tekniikoita
kokeiltiin. Santtiolle päästyäni sain
yllättäin aivan uuden taulunpohjan
kohokuviot melkein valmiiksi kunnes
väsyminen tuli ja pitää jatkaa huomenna.
Innolla odotan että pääsen maalia
levittämään kuvioiden päälle. OIOI
mahdollisuuksia on useita, minkähän
tulen valitsemaan.

Ruohonjuuritasolla

ollaan. Se on se vahva vahvuuden taso.
Sieltä aina ponnistetaan yhä uudelleen ja
uudelleen. Ei meitä lannisteta vaikka kuinka
käveltäisiin yli. Joka vuosi noustaan uudelleen
ja uudelleen aina loistavimmin kukkasin.
Juuret maassa tiukasti. Suomalaisella sisulla
jonka määrää raha ei ratkaise.
MurMurMur Ihanaa sunnuntaita elellään
kaikkien kipujen kanssa. Ollaan kuin leijoja
jotka nousevat vastatuuleen.

Pohdintoja

paikallislehdessä olleeseen sitaattiin "Voisiko joku poliitikko sanoa, että eläkeiän nostamisella pyritään ainoastaan siihen, että työttömyyskorvaus tulee valtiolle halvemmaksi kuin eläke."

kaikkihan pyörii rahan ympärilllä ja määräämänä. Ennen firmoillla saattoi olla montakin tappiollista vuotta takana mutta silti puurrettiin ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen niin johtajat kuin työntekijätkin. Kun huonoista vuosista selvittiin ilo oli moninkertainen. Oli kunnia-asia olla siinä firmassa töissä. Johtajilla

oli huoli työntekijöistä ja myös heidän perheistään. Sellainen sitoutuminen taitaa olla melko harvinaista nykyaikana kun ihmiset ovat pelkkiä numeroituja " orjia " firmojen palkkalistoilla. Onneksi poikkeuksiakin vielä löytyy. Oma työnantajani kuuluu näihin positiivisiin poikkeuksiin <3

Omakohtaisena kokemuksena voisin kertoa verottajalta tulleesta kirjeestä / ilmoituksesta etten ole enää mikään ammattitaiteilija koska on tullut kolme tappiollista vuotta ja että Y-tunnukseni on poistettu.

Lisänä oli monisivuinen selostus ammattitaiteilijan ja harrastelijataiteilijan eroista. Voitaisiinko ajatella että esim. koulutettu lääkäri jos on työtön tai ei tienaa tarpeeksi, olisikin harrastelijalääkäri???

Valmistuin taiteilijaksi vuonna 1970 ja siitä lähtien elänyt taiteilijana. Kun tuo ilmoitus katkaisi taiteilun

moneksi vuodeksi. Vain rahako ratkaisee mitä olet?????

Nyt olen jo päässyt tuosta yli. Itse tiedän mitä olen ja nautin siitä. Onneksi olen jo eläkeiässä ja voin kohta alkaa nauttia taiteenteosta todellisesti ilman ollako vai eikö olla pohdintoja.

Jokainen olkoon oman itsensä herra juuri sellaisena kuin on...vaikka muut muuta väittäisivät.

Kavereita

tapaamassa viime keskiviikkona.
Kaarinaan muuttaneita oppilaita
vierailulla Raumalla. Tavattiin
Kontion kahvilassa. Mukava
jutustella heidän kanssaan. Tuli
kovin nostalginen olo.
Myöhemmin törmäsin marketin
kassalla vielä yhteen vanhaan tuttuun.
Olinkin ehtinyt ihmetellä mitä hänelle
kuuluu kun ei olla nähty pitkiin aikoihin.
Valitettavasti minulla oli kiire vetämään
rautalankakurssia ja sinne oli jo kiire.

Tänään aamukahvilla paikallislehdestä
lukemani sitaatti antoi ajattelemisen aihetta.
"Suomella on nyt hallitus, joka ajaa palveluja alas.
Samalla se rahoittaa maita, jotka eivät ole
keränneet veroja, ja ovat sallineet systemaattisen
ketkuilun kiertää verotusta. Ei taida meiltä enää löytyä
iloisia veronmaksajia, koska palveluja viedään ja veroja ja maksuja korotetaan jatkuvalla syötöllä. Hallitus ajaa kansan moraalia alas, kun oikeudenmukaisesta kohtelusta tehdään pilkkaa. Katastrofi ja konkurssi on seurauksena tästä menosta."

Isäni sanoi minulle "Pitää purkaa että voi taas rakentaa" Niinpä niin purkuvaihe meillä Suomessa menossa varmaankin. Kohta meillä asiat niin huonosti ettei voida mennä kuin parempaa kohti. Poliitikot voivat taas prassailla vanhoilla hyviksi todetuilla vaalilupauksilla. Sama meno jatkuu. Purjehditaan aallon harjalta toiselle ja välillä kohdataan se seitsemäs aalto.

Lepoa

ja rauhaa. Huonosti nukutun yön jälkeen nukuin
koko aamupäivän siskon luona Raumalla.
Kahden aikoihin pääsin vihdoinkin autoon ja
kohti kotia. Jalkoja särkee ja mahassa kummaa
kipua. Väsyttää, väsyttää joten nyt ollaan vaan
ja odotellaan mitä tästä kehittyy.
Lepoa
Lepoa
Lepoa
Hiukan parempi olo.
klo 20.00 saunaan ja samalla pyykkikone päälle.

Pyörivä purnukka

ilmestynyt mun webbialbumiin
jostain kummasta. Itse en oo tätä
tehnyt. Tuon purnukan kylläkin ja
kuvannut sen joka puolelta.
Outo juttu ... liikkuvaa kuvaa.
Kuvittelen jos jostain yksittäisestä kuvasta
lähtisi kehittymään elokuva....hm.
Aika levoton olo tulee kun tuota
katselee....saisikohan pyörimistä
hidastettua

Rinkelblomma

päätti aloittaa uudelleen kukinnan.
Huono kännykkäkuva mutta nuppuja
näkyy useita. Saadaan varmaankin
uusi joulukukka tänä vuonna.
Yhtenä jouluna toin ison kuolleeksi
luulemani syreenin olohuoneeseen.
Kuin ihmeen kaupalla siihen ilmestyi
valkoisia syreeninkukkia. Virallisesti
kesäisin kukat olivat sinisiä.
Lämmintä +7 astetta vieläkin, mutta
taidan nostaa tän kukkijan sisälle
eteiseen. Kiva seurata kukkimista.

Maanantai

aamun pimeydessä, pohjoisen kaamoksessa
heräilen uuteen viikkoon. Päivämaalarit
opistolla...täältä tullaan....

klo 10.30 - 13.45
Opistolla innokkaassa seurassa.
Uusia tekniikoita kokeiltiin, maalattiin
ja nautittiin toistemme seurasta.
Päivä loistavan aurinkoinen.

Kotiinpaluu klo 15.30 sain nauttia
auringon viime säteistä. Kuva
Voiluodolta. Ihanat pilvet,
vielä ihanammat kuin kuvassa.

Enkeli

lensi kirkkoon kesällä 2013.
Kesäkuva mutta sopii näin sunnuntain
kunniaksi.
Sopii myös ISÄNPÄIVÄKSI isälleni
sinne jonnekin.
Hyvää isänpäivää rakkaalle isälleni.

Näitä rakentelen

jo kymmenkunta valmiina.
Ajatus kehittyy.

Siskon kanssa Äidin luona Linnanneito-
hoitokodissa. Äiti voi olosuhteisiin nähden
hyvin. Hänestä pidetään siellä hyvää huolta.
Jokaisen kerran jälkeen olo on hyvin haikea.
Varsinkin näinä syyspimeinä aikoina.

Katsellaan timantteja koivun oksilla ja
sateen ihania harmaan vivahteita.

Vain pari kuukautta ja tämä musta aika
on historiaa. Aika kuluu nopeasti.
Nyt sytytämme kynttilän

Sydänkortteja

jouluksi. Näitä maalailin. Jokainen
kortti on uniikki.  Ovat vielä vähän
vaiheessa mutta katsotaan mihin
kehittyvät. Tarkoituksella laitoin
värikkäämmän kuvan kun sateen
harmaus ulkona jatkuu ja mielessäkin
ehkä.

Joulun odotusta

Mysteerin suuntaan. Laittaisiko tänä
vuonna joulunäyttelyn vai ei.
Kuva on viime kesältä ja hiukan kiehtoisi
kehitellä jotain jouluksi. Juuri nyt Mysteeri
on kaaoksessa kun olen siirrellyt kalusteita
uusille paikoille. Koskahan ehtisin sinne
tutkailemaan tilannetta ja feelistelemään.

Myrsky

tuulen ujellusta valojen vilkkumista... sähkökatkoksia....täydellinen pimeys.

Lepoa silmille , mielelle, kuulolle ja koko elimistölle. Ei voi tehdä mitään,

olla vaan. Sytytän kynttilän, sen liekki valaisee koko olohuoneen joka

on entinen luokkahuone. Rauha täyttää mielen. Liekkiä katsoessaan

hiljenee....toiseen maailmaan...suloisen pehmeään. Keskustelua miehen

kanssa....ihanaa, ei mikään TV:n ohjelma häiritse. Tätä voisi jatkua vaikka

kuinka kauan. Niinhän siinä sitten käy kun nauttii se loppuu lyhyeen.

Sähköt palasivat ja sen myötä jalkapallo....elämä jatkuu normaalisti.

Lukutesti

Vettä sataa. Hyvä on, pohjavesitilanne
paranee. Vain vaimeaa kipua jäsenissä.
Mukava työpäivä tulossa sen puolesta.
Lukutestin luin tietämättä että se oli
testi. Siitä iloisena. Tarkoittanee että
en huomaa virheitä omissa kirjoituksissa
luen ne oikein hmmmmm.


Hirvee myrsky. Sähköt poissa.
Pimeässä istuskellaan. Aamulla kun valkenee
nähdään uudenlainen maailma.  Raumalle
lähden heti aamusta........

Yhteinen tulevaisuus

2012
Rautalanka
153cm x 5cm x 6cm

klo 7.40
Ihanan sateesta harmaata maanantaita.
Timantteja loistaa koivunoksilla.
Aamukahvia hyvissä ajoin ennen töihinlähtöä.
Mitä päivä tuo tullessaan.
klo 10.15
Vanha opisto, Rauma Päivämaalarit.
Ohjausta maalauksen ihmeelliseen maailmaan
klo 14.45
Kontion kahvila. Taiteilijatapaaminen.
Pari tuntia henkilöiden Laura, Sakke ja Repa kanssa
klo 18.00
Onnellisesti pimeäajon jälkeen kotona Santtiolla.

Lainatut totuudet

Rinnat ovat edelleen pystyt - kun olet kontillaan lattialla.
Rinnat ovat muodoltaan kuin kananmunat - paistetut sellaiset.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi.
Ikäisiäsi alkaa olla vain mainoksissa, joissa mainostetaan vitamiineja ja muita
tuotteita verenpaineeseen, ummetukseen, masennukseen ja unettomuuteen.
Kaikesta kivasta alkaa olla ainakin 20 vuotta. Voi sanoa yhä useammalle: 
"Kun minä olin sinun iässäsi..."
Alkaa ostaa housuja, joissa vyötäröllä on kuminauha.
Kauneus on vain valokatkaisijan päässä.
Kuorsaaminen on tapa osoittaa vierustoverille, että on elossa.
Ei enää mistään hinnasta haluaisi yöpyä muualla kuin omassa sängyssä.
Luulee, että on tapahtunut jotakin ihmeellistä, jos puhelin soi illalla 
klo: 21.00 jälkeen. Pitää kaiteesta kiinni, kun menee alas portaita.
Ennen vanhaan sattui ja tapahtui: nykyään ei tapahdu mitään, mutta
joka paikkaan sattuu kyllä.
Elämän korkeat arvot tarkoittavat kolesteroli-arvoja.
Lääkärit ovat melkein aina tyttösiä ja poikasia.
Silmään syttyy tuli vain silloin, kun aurinko osuu silmälaseihin.
Ei enää välitä, jos ajatukset karkailevat, kunhan tulevat joskus takaisin.
Kirjoittaa muistilappuja, mutta unohtaa, mihin ne on laittanut.
Kun löytää etsimänsä tavaran, on jo unohtanut, miksi se piti löytää.
Tekee kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta unohtaa, mitä ne kaksi muuta olivatkaan.
Seksi maistuisi useamminkin, mutta esileikit vievät kaikki voimat.
"Kahdesti yössä" tarkoittaa vessassakäyntejä.
Alkaa ostella kevyttuotteita ja huomaa, kuinka pienellä tekstillä kaikki käyttöohjeet 
on kirjoitettu. Ei koskaan punnitse itseään aamulla, sillä silloin silmäluomet
ovat raskaimmillaan."

Kaksi kukkaa

omatoimisesti rautalangalla
kehystettynä.


Ei tullu eilen pyyhittyä pölyjä.
En järjestelly paikkoja.
Ei löytynyt tarpeeksi kevyttä hommaa.
Olin vaan ja ihmettelin maailman menoa.
Taas näitä toimettomuuden aikoja kun
ei pysty tekemään mitään ja sitten kohta
alkaa syntyä jotain uutta.
Siispä odottelen vaan.


Koko aamupäivän järjestelly
Tuli vähän viiveellä.
Illaksi Vanhalle opistolle
Iltamaalaretten kans maalailee
HYVÄÄ PYHÄINPÄIVÄVIIKONLOPPUA KAIKILLE