Jouluruusu

kukkii mullakin, varmasti joka jouluna.
Vuosia sitten rakas siskoni varmisti sen
tuomalla minulle ja vieläpä kaksin
kappalein. Kiitos hänelle, nämä
ilahduttavat vuodesta toiseen.
Naamakirjassa kaverit ovat
julkaisseet kuvia omista, ulkona
kukkivista jouluruusuista. Kukkivat
kun on ollut niin leutoja säitä.



Paljon olisi tehtävää näin vuoden loppuessa ja uuden alkaessa, mutta enpä viitsi, olen vaan ja feelistelen.
Joskus pitää tehdä näin. Pitää antaa itselle aikaa ja lepoa. Elimistön ja mielen rauhoittamista. Yritän päästä irti itseni syyllistymisestä...kun en oo tehnyt kaikkea mitä pitäisi. Kysyn itseltäni....onko pakko?
Kun oikein miettii niin vastaus on aina...ei oo.

Hissuksii

viettelen vuoden viimeitä pyhäpäivää.
Pelaan pasianssia ja tutkailen ajan kulumista.
Vatsassa jouluruokien painostusta. Pitäähän
niitä syödä pois pilaantumasta sillä ruuoan
roskiinheittäminen on mulle rikollista
toimintaa enkä haluaisi siihen ryhtyä.

Märkää ja pimeetä

Onneksi kotona riittää valoja kun joulua ei vielä
korjata pois. Hiljaiseloa.....Miehen mukana Raumalla
Mysteerissä pelastamassa puolikuolleet kukat.
Ei ollut aikoihin käyty kastelemassa. Nyt ne ovat
Santtiolla. Saa nähdä vieläkö virkoovat.
TV-antenni vaurioitunut myrskytuulissa kun mikään
kanava ei näy. Nyt on niin hiljaista...kellon raksutusta ja
läppärin hyrinää kuin aika olisi pysähtynyt.

SE ON OHI.....

Joulu.....ihanainen
En ole jouluihminen....

Niin paljon tunteita hyviä ja huonoja.
Niin paljon täytyy sitä ja tätä.
Vuosikymmenien saatossa päälle
kasautuneita perinteitä.
Ei perinteissä mitään vikaa ole sinänsä
vaan mun asenteessa joka ei hyväksy
pakkojuttuja. Siitä ahdistun kun en pääse
niistä eroon, mutta taas kerran
SE ON OHI ja selvisin hengissä. Viime yön
valvoin kun ideoita alkoi pursuilla mieleen.
Eihän siinä muu auttanut kuin nousta ylös
töihin. Vasta viideltä aamulla nukahdin kolmeksi
tunniksi......

AatonAatto

Ei mittä halu tehd.
kaupunkis tartte käyd
ja samal vied tavara kierrätykse.
Kööki pöyt o jo raivat.
Juhlapöytä viel odotta tyhjentämist.
Se o täyn mun teoksi ja kaikke
muut tarppellist joit sit joulu jälkke
etitä kissoje ja koirie kans.
aik pali ole silt sanu aikaseks

Silence

Vehmaan kirjastossa viime kesänä
näyttelyssäni "Päivien kimallus"
Nyt vasta huomasin miten hyvin
teos sopii kirjastoteemaan. Kirjastossahan
pitää olla hiljaa. Näin joulun alle se sopii
kun hiljennymme joulun sanomaa
kuuntelemaan. Itsestäni on tullut melko
herkkä melulle ja valolle. Pimeässä ajo
on tuskaa ja sade lisää sitä.
Markettien melu on liikaa, siitä tulee
huono pyörryttävä olo.

Tuulentupa

kiviä ja rautalankaa.
Ilmat on nykyään aika tuulisia.
Yht´äkkiä rajuja puuskia.
Puita kaatuu ja tuntuu et
nurkista pyrkii sisään.
Aika pelottavaa.
Työstän vielä tätä teosta
vaikka onkin vieraillut jo
monessa näyttelyssä.
Linjat kuntoon, kenties
lisään kiviä.
Jotta pysyisi pystyssä näissä tuulissa.
Elämäni on kuin tuulentupa.
Tällä hetkellä tyyntä.....myrskyn edellä?

oioioioioioioio

silla siin sit käv et mu polv sanos
sopimukse irt eilisel kauppareissul.
Sanos et ny riitt, mä en enä sua
kan ja rupes tosi hanklaks. en
meinan pääst autost ulos enk
kotrapsi ylös. Ihank se olis
täyttynt vedest, ei halunt taippu...
Toinki polv aristele mut ei ni
pahast. Illa istusi sit tietkone
kans jutlemas.
Laita magnesiumsuihket polvi ja sääri ja yritä saad unepääst kii. Siin mä onnistusi melk heikost. Kaiklaissi ajatuksi pyör pääs. Jos ei tämmöst olis tapahtun enneki olisi ollu melkoste hermostunt. Mä tiedä et tää mene ohi aikanas.
Tänä aamust kaffe jälkke katosi netist onk pojilt tul mittä viesti. Viest ol. Vastasi siihe ja kävi nettipankis siirtmäs jouluraha. Soiti sit kaveril ja pahoitteli ette pääs fiirama häne syntympäivä ko täl polvel ei kiivet kerrostalo kolmantte kerrokse. Puheltti mukavi puol tuntti. Tämä jälkke
ajatteli syöd yksinkertasest, vet katlaha ja sin kuoritui potui sipula ja jäissi kalapaloi pakkasest. Kala oliva varma Norjast ja kierrätet Kiina kaut Suomehe syötväks. Nosti reikkauhal kaik sattuma katlast lautsel ja lisäsi suola ja voimarini. Nälk läht. Jälkruuaks kup kaffet ja viis pipari. Katla jäi levyl vesines. Vede haihtusiva ja kattil o ny entne. Ilt sujus tv-tuolis, mut ko siit heräsi sain tiku jalkpohja. Mies ol jo nukmas enk sa tikku pois pak men se kans nukma.

Siivoussairaus

Tulee siivotessa.
Tuntuu koko kehossa.
Kolottaa joka paikassa.
Ei anna nukkua.
Pakottaa lepoon.
Vaikkei sitä anna
Tulee jo päivän urakan jälkeen.
Sitä ei voi estää.
Sitä ei voi ennakoida.
On sietämätön.

Ahkera raivaaja

joulua rakentaa
hyvän mielen siitä saa
kun oikein ahertaa.
Tavarat paikoilleen
hän asettaa ja pölyt
pyyhkii, lasit kiillottaa.
Kynttilän sytyttää ja taas
ikikuusi valot saa...

Pirteä pyykkäri

ruusun ansaitsee
jo neljäs koneellinen
menossa on
ja jonossa viides odottaa.
Viel senkin jälkeen
lisää löytyy....
pyykkipusseja noita.

Salaisuuksia

ilmassa ennen joulua.
Pipareita ja leikkimieltä.
Muistoja rakkaita.
Tuoksuja, lämpöä ja
onnellisuutta.
Rukouksia, kiitoksia.
Toivomuksia,

Keskiviikko

Harmaa ja sumuinen. Odotetaan
nuohoojaa aamu yhdeksältä.
Muokkaan sohvan vietereitä teoksiksi.
Yhden aikaan soitan nuohoojalle.
Kannattaako jatkaa odotusta......vai
onko sairaus iskenyt. Voi voi tää
jolle soitin olikin pomo joka lupasi ottaa
asioista selvää. Taisi olla pikkujoulujuomat
syynä poissaoloon. Yritetään toisen
nuohoojan kanssa uudestaan ensi
perjantaina.
Laitoin keittiön lamppuun joulukoristeita.
Lämmitän eilistä kaalisoppaa, mistä
sappi ei tykännyt...onneksi on hyvät lääkkeet.

Enkeleitä

lisää. lasipullo, rautalankaa, decoupe lakkaa, pahvia,
sulkia ja akryylimaalia. Näistä niitä syntyy.
Tänään tiistaina kuuden asteen pakkasessa
valkeni aamu. Herätty lankapuhelimen
pirinään. Jatkan kirjoitusta kunhan kahvit
on juotu ja lehdet luettu.

Päivä jatkuu keittiön raivauksella. Lähti ihan
yllättäen käyntiin. En muistanutkaan että
meidän keittiö on noinkin suuri. Kaikkea
tarpeellista on tullut heitettyä pois. Onneksi muisti
on niin huono etten huomenna niitä enää muista.
Saattaapi olla että joulu meillekin tulee....
Kaalisoppa kiehuu kattilassa, siitä tykkään kovasti-
Pakkasta ei enää ole, plussan puolella taas.
Mukavaa kun ei tarvii lähtee minnekkään....

Koskaan en selviä siivouksesta ettei uudet ideat ryöppyäisi
päänuppiin ja osittain niitä sitten pitää päästä toteuttamaan.
Vanhoja sohvanjousia löytyi yhdestä pussukasta, näitä
uudelleen muotoilin. Hyvää materiaalia ovat ja vahvoja.
Kesäksi sitten Mysteeri putiikissani niitä saa katsella.

Kaalisopan ja kuuman glögin jälkeen sitä kummasti veti
parin tunnin päikkärit tv-tuolissa.
Villasukan neulontaa....Tv:n katselua....
Puoliltaöin nukkumaan......

Saaristolainen Mysteerissä

Hiljaiseloa ennen joulua.
Vain kellon raksutus ja läppärin hyrinä.
Kuvan Saaristolainen viestii tulevasta
kesästä, mutta on nyt talviteloilla
Mysteerissä Raumalla.
En avaa Mysteeriä tänä jouluna.
Lepäilen vaan ja teen vain välttämättömimmän.
Mieli tekisi tehdä vaikka mitä, ideoita tulvii....
olotila ei vaan salli sitä. Odottelen että kipeys
menee ohi.....niinkuin aina. Sitten pari päivää
hurjaa tekemistä....sen jälkeen taas kipeilyä yks
tai kaks viikkoo. Näin se menee päivä
kerrallaan. Kaikkeen ihminen tottuu......vai
tottuuko?

Pajuenkeli

kotimaista pajua. Korkeus n. 70cm.
Kasvanut ja syntynyt Pyhärannan
Santtiolla. Kestää tuiskut ja tuulet.
Vinkkinä kaikille innostuville, enkeli
aloitetaan päästä, tekemällä kranssi
pajun latvaosista ja jättämällä tyviosat
loimiksi vartaloa varten. Enkelin koko
määräytyy loimien pituudesta. Siipien
loimet pujotellaan valmiiksi punottuun
vartaloon.

Jos teet enkelin tuoreesta pajusta,
auttaa jos annat kerätyn pajun nihistyä
pari päivää. Itse en jaksa odottaa vaan
työstän pajun heti.

Koristeluun voit käyttää kaikkea mahdollista
mitä ikinä ympäristöstä löydät.

6.12 Suomi 96v

Sitä juhlimassa Lempäälässä.
Nyt 7.12 klo puoli neljä yöllä
kotiutuneena Santtiolla.
Menen nukkumaan, kerron lisää herättyäni.
HUOMENTA
tuli nukuttua yli puolenpäivän....
Eilen oli mukavaa, vaikka hirvee
liikenteessäolojännitys jäyti juhlasta
nauttimistani. Oli luvattu lumimyräkkää
ja kovaa tuulta. Jännitys tuntui vatsan-
pohjassa. Menomatka vesisateessa.
Hyvin selvittiin Googlen ohjeiden avulla.
Eikun juhlimaan niin Suomea kuin isännän
synttäreitä ja hänen eläkkeelle lähtemistään.
Juhlaa myös sisarusten " Kaikki koolla " tapaaminen.
Kiitos isäntäperheelle suurenmoisista juhlista teitte
päivästä ikimuistoisen. Ruoka oli hyvää ja juomat erinomaisia. Lapsenlapsien iloista touhuilua oli mukava seurata. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja puolenyön aikoihin kotimatkalle Tampereen kautta Raumalle ja Santtiolle nyt pienoisessa lumisateessa. Tampereella poliisiautoja risteykset täynnä, parhaimmillaan kolmen ryhmissä. Me ja yksi toinen siviiliauto valoissa odottamassa muuten hiljaista. Tuli pelonsekainen levoton olo.
Mellakoista kuulimme jo uutisista. Komeita lumisia maisemia, graafisia puita tummaa taivasta vasten.
Rekka ilmestyi peräämme vähän ennen Sarkolanahteen suuria mäkiä. Ymmärrän kyllä kuskin vauhdikasta ajoa ja ylinopeutta ja sitä että oletettavasti kiroili  meidän edessäajoa. Hänen oli päästävä mäet ylös ja lumisessa kelissä se onnistuu vauhdilla. Alta oli pois päästävä. Rekka sai tilaa..... meillä edessä suuri tumma omituisen näköinen kulkuneuvo joka osoittautui armeijan Pasiksi. Rekan ja Pasin välissä ajo ei tuntunut hyvältä. Pasista ohi.....rekka myös. Ennen Huittisia rekan valot hävisivät taustapeilistä ja saatiin taas nauttia kauniista maisemista. Euran jälkeen mies ilmoittaa...se on siellä taas.
Muistui mieleen näkemäni kauhuleffa ahdistelijarekasta. Tunnelma aika vahva. Helpottunut jälleen kotona. Miehen kanssa pullo kuoharia ja unten maille.

Kuvia ei tullut otettua, kamera kun unohtui keittiön pöydälle ja kosketusnäyttöpuhelin reakoi jännitykseeni ....... sulkeutumalla. Kesäiseen lippukuvaan on tyytyminen.....oioi.

Yksin kotona....mies Raumalla autonpesussa (suolat pois) .... sieltä mökille uimaan....hrrrr.

Mietin mitä tapahtui itsenäisyyspäivää edeltävänä päivänä. Irtisanouduin töistä.....jätin eläkehakemuksen.
Elämä on yllätyksiä täynnä. Siskolle tiedoksi... olen hengissä...etsin puhelimen laturia....sitten soittelen.

Joululoma

sen ensimmäinen päivä.
Aamukahvilla luin Länsi-Suomi
lehdestä Jami Jokisen jutun
Metsätestamentti. Upeasti
kirjoitettu ja kuvitettu.
Metsä on ihana paikka,
kunhan saa rauhassa kasvaa
ilman ihmisen siihen puuttumista.
Sammalia rakastan yli kaiken.
Viereinen kuva ei kylläkään ole
Suomesta vaan Skotlannista.


Tänään on laskujenmaksupäivä-
Ei niin kivaa hommaa kuin metsässäkävely. Pakko hoitaa pois. Toivotaan että netti tänään toimii. Jees hyvin toimii ja nyt voin auvoisin mielin tehdä mitä ikinä mielin. Ei vaiskaan....pyykit koneeseen ja miehellä tulossa mulle nettihommia kuvankäsittelyohjelmalla. Raumalla olisi hyvän ystävän näyttelyn avajaiset. Täytyy toivoa että kuvankäsittelyt saa kunnialla läpi.....vanhalla koneella pitää tehdä...siellä hyvä ohjelma sitä varten.

Eilen oli vuoden viimeinen opetus-
päivä. Oppilaat kiittivät kuluvasta
kaudesta ja toivottivat Hyvää Joulua.
Antoivat eväitä joulunviettoon.
Ihanan kestävän kehityksen
kynttilänjalan kauniissa paketissa.
Ruusuista juomaa hienon runon
kera. Voi kiitos teille kaikille...
olette ihania. Runo myös esitettiin
kauniisti. Se löytyy tuosta alta.
Valitettavasti kännykkäkuva ei ole
kovin terävä, mutta toivottavasti
saatte selvää.

Äiti ja lapsi

Ensimmäinen adventtisunnuntai.
Rauhallinen joulunaika alkakoon.
Paluu Raumalta Santtiolle. Kovaa tuulta ja
sadetta. Plussan puolella pari astetta. Silti
tuntuu kylmältä. Sain viikonloppuna
pitkävartiset harmaat sukat neulottua.
Melkoinen saavutus senverran harvoin
sukkia oon tehnyt.