Juuret näyttelyn teosten parissa. Klo 14.00 jalkahoitoon jonne jo kuukausi sitten yritin. Katsotaan olenko tällä kertaa oikeassa ajassa.
Elän tätä hetkeä mutta ajatukseni keikkuvat fantasian pyörteissä. Leikittelen arkisilla asioilla pyrkien muuttamaan niiden faktat fiktioiksi. Tunnen itseni löytöretkeilijäksi ja elämäni on seikkailu
perjantai 29. toukokuuta 2015
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
JUURET näyttely
Kankaanpäässä. Olen kutsuttuna mukana.
Jännittävää aikaa, teoskokonaisuuden
valitsemista. Varattuna yksi huone Kankaanpään
Galleriasta. Vielä muutama päivä aikaa.....
Jännittävää aikaa, teoskokonaisuuden
valitsemista. Varattuna yksi huone Kankaanpään
Galleriasta. Vielä muutama päivä aikaa.....
tiistai 19. toukokuuta 2015
Luovaa työskentelyä
jo kaksi vuorokautta peräkkäin. Eilen väänsin rautalankaa koko päivän ja se tuntui käsissä tänään. Siveltimien vuoro, antaa käsien levätä.
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Opetussuunnitelmat
ensi kaudeksi tehty ja lähetetty. Aikamoinen saavutus multa kun en oo kaavakeihminen. Mitähän tuli luvattua?????? Olin jo pari päivää myöhässä, toivon et menee viikonlopun piikkiin. Tuntuu hyvältä ja nyt syömään....sekin tunnin myöhässä.
Eipä tässä ehdi muuta ko syömään......ei taid tul mittä. Toisaalta ei ol nälkäkään, päinvastoin.
Tuli syötyä vihanneksia ja sieniä. Yllätys yllätys, nyt on kirjanpitokin päivitetty. Myös teosluettelo.
Laiska töitään luettelee
Eipä tässä ehdi muuta ko syömään......ei taid tul mittä. Toisaalta ei ol nälkäkään, päinvastoin.
Tuli syötyä vihanneksia ja sieniä. Yllätys yllätys, nyt on kirjanpitokin päivitetty. Myös teosluettelo.
Laiska töitään luettelee
lauantai 16. toukokuuta 2015
Kaalisoppaa ja pakastemarjoja
syöty yks vuorokausi. Pieniä aterioita useasti. Vaa-alla käynti nosti hiukset pystyyn. Paino noussut järkyttävästi. pakko tehdä asialle jotain. Onneksi kaapista löytyi keräkaali, tuo taattu nesteenpoistaja.
Nestettä on poistunut sillä jatkuvasti saa ravata vessassa. Kaalia syön niin kauan kun soppaa riittää sitten siirryn muihin vihanneksiin. Siitä sitten pikkuhiljaa kaikkiruokainen rytmi.
Onnittelut mulle, 1kg hukattu.
Kummasti piristi tuo kilon pudotus, tänään saan varmaan taidettakin aikaseks. Saa nähdä kauanko jaksan kaalisoppaa syödä. Pakastemarjat auttaa makeanhimoon kun syö ne hiukan jäisinä suoraan pussista. Ihan ko karkkeja söis. Samalla voi katsella sarjoja vaikka Areenalta.
Kummallista, aamulla käsien iho kuin rypistettyä silkkipaperia. Mul on ollu vesikädet. hmmm.
Vanhalla ei iho oo enää nii joustava.....
Huono puoli tässä on että nyt kun kello tulee iltaseitsemän, pitäisi taas syödä ja olo on niin täyteläinen ettei millään jaksaisi. pakkohan se on ......ei toimi muuten. Soppaa meen lämmittämään.
Nestettä on poistunut sillä jatkuvasti saa ravata vessassa. Kaalia syön niin kauan kun soppaa riittää sitten siirryn muihin vihanneksiin. Siitä sitten pikkuhiljaa kaikkiruokainen rytmi.
Onnittelut mulle, 1kg hukattu.
Kummasti piristi tuo kilon pudotus, tänään saan varmaan taidettakin aikaseks. Saa nähdä kauanko jaksan kaalisoppaa syödä. Pakastemarjat auttaa makeanhimoon kun syö ne hiukan jäisinä suoraan pussista. Ihan ko karkkeja söis. Samalla voi katsella sarjoja vaikka Areenalta.
Kummallista, aamulla käsien iho kuin rypistettyä silkkipaperia. Mul on ollu vesikädet. hmmm.
Vanhalla ei iho oo enää nii joustava.....
Huono puoli tässä on että nyt kun kello tulee iltaseitsemän, pitäisi taas syödä ja olo on niin täyteläinen ettei millään jaksaisi. pakkohan se on ......ei toimi muuten. Soppaa meen lämmittämään.
perjantai 15. toukokuuta 2015
Rauman taiteilijaseuran juhlanäyttely
Vappu ja Äitienpäivä
vietetty hyvässä seurassa. Vappua Santtiolla
Äitienpäivää Raumalla. Vapusta toipumiseen
meni viikko. vasta nyt olen tiskaamassa
viimeisiä laseja takaisin kaappiin. Tiskaamiseen
menee aikaa kun selkä ei kestä seisomista
kuin pari minuuttia ja jalat on tulessa. Pitää siis
ottaa rauhallisesti. Eihän minulla mitään kiirettä
ole. Seuraaviin näyttelyihinkin on vielä pari
viikkoa. Kahteen huoneeseen tilateosta
suunnitellessa ja mahdollisuuksien kaaoksessa
rankasti miettien....mitä pois jättää. Kankaanpään
galleriatilan nimi tuli lyötyä lukkooon.
Nimeksi tuli "Usko tai älä". Mysteerin
kesänäyttelyn nimi vielä pyörii alitajunnan kiemuroissa.
Näin komeista laseista nautittiin juhlajuomaa
Raumalla. Kristallista tulee niin arvokas tunnelma ja juoma maistui hyvältä. Yläkuvan pupujussit vartioivat piha-alueen rauhaa. Tuolla männyn latvassa istui lintu kuin patsas. Ajattelin että pitäähän kokeilla luontokuvausta. Mitä vielä lintu lensi pois kun sain kameran valmiiksi. Suomen lippu liehui salossa, sekin kiusasi minua. Vaikka kuinka yritin laukaista oikeaan aikaan ei kunnon kuvaa tullut. Olisi ollut kiva onnistua vaan ei. Ehkä en ollut tarpeeksi kärsivällinen. Kaikki kunnioitus hienoille luontokuvaajille
Omaa Äitiä tapaamassa Hoitokoti Linnanneidossa. Kahdeksan juhlijaa pienessä
huoneessa oli Äidille mieleistä. Suurin osa valmisteluista tehtiin siskon luona. Kahvikin keitettiin pumppupulloon valmiiksi. Se oli hyvä ratkaisu. Tehokasta toimintaa. Kuvassa oikealla minä, vasemmalla Milja äitini. Hauskaa oli.
Äitienpäivää Raumalla. Vapusta toipumiseen
meni viikko. vasta nyt olen tiskaamassa
viimeisiä laseja takaisin kaappiin. Tiskaamiseen
menee aikaa kun selkä ei kestä seisomista
kuin pari minuuttia ja jalat on tulessa. Pitää siis
ottaa rauhallisesti. Eihän minulla mitään kiirettä
ole. Seuraaviin näyttelyihinkin on vielä pari
viikkoa. Kahteen huoneeseen tilateosta
suunnitellessa ja mahdollisuuksien kaaoksessa
rankasti miettien....mitä pois jättää. Kankaanpään
galleriatilan nimi tuli lyötyä lukkooon.
Nimeksi tuli "Usko tai älä". Mysteerin
kesänäyttelyn nimi vielä pyörii alitajunnan kiemuroissa.
Näin komeista laseista nautittiin juhlajuomaa
Raumalla. Kristallista tulee niin arvokas tunnelma ja juoma maistui hyvältä. Yläkuvan pupujussit vartioivat piha-alueen rauhaa. Tuolla männyn latvassa istui lintu kuin patsas. Ajattelin että pitäähän kokeilla luontokuvausta. Mitä vielä lintu lensi pois kun sain kameran valmiiksi. Suomen lippu liehui salossa, sekin kiusasi minua. Vaikka kuinka yritin laukaista oikeaan aikaan ei kunnon kuvaa tullut. Olisi ollut kiva onnistua vaan ei. Ehkä en ollut tarpeeksi kärsivällinen. Kaikki kunnioitus hienoille luontokuvaajille
Omaa Äitiä tapaamassa Hoitokoti Linnanneidossa. Kahdeksan juhlijaa pienessä
huoneessa oli Äidille mieleistä. Suurin osa valmisteluista tehtiin siskon luona. Kahvikin keitettiin pumppupulloon valmiiksi. Se oli hyvä ratkaisu. Tehokasta toimintaa. Kuvassa oikealla minä, vasemmalla Milja äitini. Hauskaa oli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)