keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

PUNKKI


Tuttua tekstiä Helsingin Sanomissa Näiden oireitten kanssa kamppailtu jo useampi vuosi ja nyt oli pakko lopettaa töissä käyminen. Koskaan ei aamuisin tiedä millainen päivästä tulee ja pysyykö jaloillaan. Rollaattorista iso apu jotta voi edes vähän liikkua. Voimat hiipuu. Kasvohalvaus jo koettu, jalat tuvoksissa ettei kenkiä aina saa jalkaan. Hengitysvaikeuksia.
Pukeutumiseen tarvitaan apuvälineitä. Leikkauksista borre ei pidä vaan villiintyy entisestään. 
Tautien kanssa pitää pystyä elämään jos parannusta ei löydy.
Olen hankkinut jos jonkinlaista apuvälinettä ja ennakoinut tulevaa.
Fysioterapiasta on ollut apua. Sieltä olen saanut paljon tietoa lihasten toiminnasta.
Nyt kun olen jäänyt eläkkeelle on aika keskittyä omaan hyvinvointiin...saa nähdä miten onnistun.




Iltasanomat 27.4.2017
Pitkän aikaa sain itsekin kipujen kanssa ihmetellä.
Vasta TYK:ssä kasvohalvauksen myötä oireisiini suhtauduttiin vakavasti. Sitten olikin jo kiire. Sain asianmukaista ab:hoitoa suoraan suoneen ja sen lisäkuuri tabletteina. Auttoivat pahimman yli.  Nyt taas oieilee pahasti.
Oli pakko luopua rakastamastani työpaikasta, onneksi olen  eläkeiässä. Nyt eletään päivä kerrallaan ja jos tajuttomuus tulee....kukaan ei usko...ja kyl sen täytyy olla jotain muuta.
Lääkärit kuittaavat hymyllä

Ei kommentteja: